Millainen on oikeasti laadukas timantti? Timantin ulkomuotoon ja näyttävyyteen vaikuttavat kaikista eniten sen paino ja hionta. Se, millainen timantti miellyttää silmää eniten, on pitkälti kiinni timantin väristä ja hionnasta. Jos timantti on hyvin hiottu, sen säihkyvä olemus ja esteettinen ulkomuoto pääsevät esiin parhaalla mahdollisella tavalla. 

Timantin ylivertainen kovuus ja erinomaiset valontaitto-ominaisuudet näyttelevät merkittävää roolia laatukriteerejä punnittaessa. Etenkin jos etsii hieman suurempaa timanttia, nousevat laatutekijät tarkastelun alle tarkemmin. Niin kutsuttu timanttikiilto erottuu selkeästi välkehtivänä hiotun timantin pinnasta, ja siksi hionta on tärkeää, jotta timantille luontaisesti ominainen loistokkuus saadaan näkyväksi.

Timantin laadun todentamiseen on suunniteltu luokitusjärjestelmä, joka perustuu timantin arvon vertailukelpoisuuteen. Seuraavassa esittelemme tiiviisti timantin laatuluokitusjärjestelmän perusperiaatteet. 

Mitä tarkoittaa timanttien 4 C-kirjainta?

Timanttien laadun tarkastelua ja vertailua tehdään perinteisesti neljän C:n avulla, jotka tulevat englanninkielisistä sanoista: paino (carat weight), väri (color), puhtaus (clarity) ja hionta (cut). Kaikki nämä elementit yhdessä muodostavat timantin ulkonäön ja myös sen arvon. Timanttia kannattaa kuitenkin aina katsoa kokonaisuutena, eikä omaa korumakua ja mieltymyksiä kannata jättää huomiotta.

Timantin paino (Carat)

Kun puhutaan karaateista timanttien kohdalla, tarkoitetaan niiden painoa. Englanniksi lyhenne ct merkitsee carat weight. Yksi karaatti painaa 0,2 grammaa. Useimmiten timantin kivien kokonaiskaraattipaino on se, jolla viitataan korun kaikkien timanttien yhteispainoon. Yleensä isoimmat timantit erotellaan pienimmistä, jos korussa on näitä molempia. Korvakorujen kohdalla käytetään kummankin korvakorun yhteenlaskettua painoa.

Tasakaraatit ovat suositumpia timanttikorujen kokoja markkinoilla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi 0,50ct tai 1,00ct. Lisäksi kannattaa huomioida, että yksittäinen timantti on arvokkaampi kuin saman painon verran pienempiä kiviä. Muistisääntönä voikin pitää, että mitä suurempi yksittäinen timantti on, sitä harvinaisempi se on. 

Timantin väri (Color)

Timantit luokitellaan niiden värittömyyden mukaan. Mitä värittömämmästä timantista on kyse, sitä harvinaisempi ja arvokkaampi kivi on. Värittömyyden asteet ovat kuitenkin äärettömän vähäisiä, ja suurin osa timanteista on värisävyltään kellertäviä tai rusehtavia. Vain pieni osa timanteista kuuluu väriluokkaan väritön tai lähes väritön. Kivien väriluokittelu tapahtuu värittömässä ympäristössä ja niitä tarkastellaan irtokivinä päivänvalolampun valossa sekä käyttämällä muita vertailukiviä. 

GIA (Gemological Institute of America) ja PTN (Pohjoismainen timanttinimikkeistö) ovat yleisemmin käytössä Suomessa. Näistä GIA on vakiintunut kansainvälisesti johtavaksi asteikoksi, ja siinä kirjaimet jakautuvat D-Z välille. D tarkoittaa harvinaisinta ja väritöntä timanttia, kun taas Z on kellertävin. Värilliset timantit, joista käytetään myös englanninkielistä nimitystä fancy color diamonds, asettuvat väriasteikolla Z-luokkaa voimakkaampiin keltaisiin sävyihin.

Luonnossa on myös värillisiä timantteja sellaisenaan: esimerkiksi mustina, punaisina, vihreinä ja sinisinä. Värin ohella värillisiä timantteja arvioidaan esimerkiksi niiden värin voimakkuuden ja värin puhtauden mukaan. Niiden luokittelu eroaakin skaalan D-Z timanttien luokittelusta.

Timantin puhtaus (Clarity)

Timantissa ilmenevillä sulkeumilla viitataan niiden sisällä oleviin epäpuhtauksiin. Sulkeumat saattavat olla mineraalikiteitä, mutta yhtä hyvin rakenteellisia epätäydellisyyksiä, kuten pieniä säröjä. Viime kädessä timantin puhtausluokituksessa vaikuttavat sulkeumien määrä ja niiden koko sekä niiden väri, sijainti, suunta ja näkyvyys. 

Kun timantin puhtausluokitusta arvioidaan, käytetään siinä kymmenkertaista suurennosta, luuppia sekä mikroskooppia. Merkintä FL (Flawless) on täysin puhdas timanttikivi. Tällöin asiantuntija ei havaitse ollenkaan sulkeumia tai ulkoisia merkkejä puhtausluokitusta tehdessään. Merkintä IF (Internally Flawless) on puhdas timantti. Tällöin asiantuntija havaitsee minimaallisen määrän ulkoisia hionnallisia merkkejä tai puutteita. IF timantissa ei kuitenkaan ole lainkaan sisäisiä sulkeumia. 

Kun vain erittäin vähäisiä sulkeumia tai vähäisiä sulkeumia on havaittavissa, puhutaan VVS1- ja VVS2- tai VS1- ja VS2-puhtauskategorioista. Tämän lisäksi on vielä SI1- ja SI2-puhtauskategoria, jonka kivistä asiantuntija voi melko helposti havaita sulkeumia kymmenkertaisella suurennoksella.

Puhtausluokituksissa on myös erilliset sulkeumaluokitukset I/P1, I/P2 ja I/P3, joiden kohdalla sulkeumat ovat havaittavissa suurennettuna tai paljain silmin.

Timantin hionta (Cut)

Briljanttihionta on pyöreä hiontamuoto, ja kaikista hionnoista ehdottomasti yleisin ja suosituin. Briljanttihionnassa timantti hiotaan mittasuhteiltaan sellaiseksi, että sen kauneus tulee parhaiten esiin. Timantin alaosan syvyys ja yläosan korkeus sekä tauluviisteen koko suhteessa sen halkaisijaan muodostavat briljanttihiotun kiven mittasuhteet. Mitä paremmat nämä mittasuhteet ovat, sitä suurempi määrä valoa heijastuu ja taittuu kivessä. Lopulta tämä valo nousee kohti timantin katsojaa. On hyvä pitää myös mielessä, että timantin hionta voi vaikuttaa siihen, miten kiven koko asettuu näkökenttään. 

Timantin hionnan arvioinnissa kiinnitetään huomiota kiven mittasuhteisiin, symmetriaan ja hionnan laatuun. Timantin kyky heijastaa ja taittaa valoa kohenee huomattavasti, mikäli se on hiottu hyvin. Ei pidä myöskään unohtaa, että hyvin hiottu timantti näyttää suuremmalta kuin vastaavan saman karaattipainon omaava heikommin hiottu kivi. Huonommin hiotussa timantissa valo karkaa timantin alaosan viisteiden kautta ulos kivestä, jolloin tuloksena on vähän tummempi ja vähemmän loistava timantti.  

Timantin hionnassa on eri aikakausina korostettu eri ominaisuuksia, jotka liittyvät niiden kykyyn heijastaa valoa. Näistä heijastusilmiöistä käytetään seuraavia ilmaisuja: loisto (brilliance), tuli (fire) ja välke (scintillation). Loistolla viitataan kirkkaaseen vaaleaan valoon, joka heijastuu timantin alaosan viisteiden kautta takaisin ylös ja ulos timantin yläosasta katsojaan päin. Tulella tarkoitetaan sitä, mikä syntyy, kun valkoinen valo muuntuu sateenkaaren väreihin, silloin kun se taittuu kiven yläosan viisteissä. Katsojalle tämä heijastusilmiö näyttäytyy eri värisinä valon välkähtelyinä. Varsinainen välke puolestaan tarkoittaa valon välkähtelyä, kun kiveä liikutetaan. 

Voimakas tuli on hallinnut vanhoja timantteja, joiden kivissä on ollut korkea yläosa, mutta toisaalta vähemmän loistoa. Nykyisin briljanttihionnassa kuitenkin noudatetaan pääsääntöisesti tasapainoa eri heijastusominaisuuksien välillä. Näin timanttikiveen saadaan aikaan sekä haluttu määrä loistoa että tulta. GIA luokittelee timanttien hionnan laadun seuraavasti: excellent, very good, good, fair ja poor.

Timantin 4 C-kirjainta auttaa arvioinnissa

Timanttien laatua arvioitaessa on ensiarvoisen tärkeää miettiä, millaista timanttia tavoittelee. Laatutaulukot ja erilaiset lyhenteet saattavat ensi alkuun vaikuttaa hankalilta, mutta niiden tarkoitus on toimia oppaana. Ne ohjaavat sinua timanttikorun valinnassa ammattimaisen tarkasti, ja huomioivat myös vertailunäkökulman. 

Timantin 4 C:tä auttaakin arvioimaan, ei vain yksittäistä timanttia, vaan myös sen suhdetta toisiin timantteihin. Samalla tarkentuu myös eri timanttilaatujen arvo ja näihin pohjautuvat hintaerot. Kokonaisarviointi timanttikorujen kohdalla kannattaa, ja vertailua on helpompi tehdä, kun ymmärtää 4 C:n laatukriteerit. Lisäksi timanttikorujen asiantuntijat auttavat kokonaisarvioinnissa. Näin sen itselle parhaiten sopivimman timanttikorun löytäminen on askeleen verran lähempänä.